Elokuvan Hercules: The Trracian Wars, yksi radikaalikomiksien lippulaivamääritteistä, kustantaja ja presidentti Barry Levine halusi luojan, jolla oli upea näkökulma muinaiselle hahmolle, ja löysi hänet Steve Mooresta. Kirjailija on työskennellyt sarjakuvissa vuosia ja saanut 1990-luvun lopulla hieman enemmän tunnustusta amerikkalaisilta lukijoilta, koska hän työskenteli Alan Mooren kanssa (ei suhdetta) joihinkin ABC-nimikkeisiin, mukaan lukien Tom Strongin loistavat tarinat.
Admira Wijayan kuvaamassa Hercules: Thracian Wars -teoksessa Moore lähestyy radikaalisti erilaista lähestymistapaa kuin mitä lukijat ovat nähneet hahmon kanssa aiemmin. Mooren Hercules edustaa ahdistuneen soturin monimutkaista luovutusta. Lähestymistapa teki niin vaikuttavan elokuvantekijä Peter Bergiin, että hän on nyt valmis tuottamaan ja kehittämään elokuvasovitelman, joka perustuu Mooren käsikirjoituksiin ensimmäiselle sarjalle, ja projektissa on mukana myös Universal Pictures ja Spyglass Entertainment.
Puhuin Mooren kanssa sarjakuvista, Herculesista ja siitä, millaista on olla jatkuvasti yhteydessä toiseen Mooreen.
Radical Publisher Barry Levine sanoi, että Herkules: Traakian sodat -hoitosi räjäytti hänet. Mikä oli prosessisi tämän hoidon kirjoittamiseen? Millaista tutkimusta siihen käytettiin?
Steve Moore: Tietyt tarinan osat tulivat Barryn antamasta alkuperäisestä tiedotuksesta. Hän halusi karkeamman, inhimillisemmän Herculesin, joka toisti myyttisemmät näkökohdat ja korosti soturin omaa. Sen jälkeen minun piti mennä pois ja miettiä jotain, joka antaisi Barrylle sen, mitä hän halusi, vaikka olisin edelleen sellainen tarina, jonka halusin kirjoittaa. On sanottava, että tämä oli joka tapauksessa aivan kadullani, koska olen ollut koko elämän ajan kiinnostunut muinaisesta maailmasta ja sen mytologiasta.
Ensimmäinen päätökseni oli, että halusin määriteltyjen puitteiden mukaan tehdä tarinan mahdollisimman aidosti pronssikaudella, jossa oli tietty päivämäärä juuri ennen Troijan sotaa, jolloin Herculesin oletetaan saavan aikaan asui perinteiden mukaisesti. Tutkimuksen tekeminen oli melko helppoa, jos talo oli täynnä aiheita koskevia kirjoja. Jos aiomme tehdä sen 'röyhkeänä', halusin antaa jonkinlaisen käsityksen antiikin sodankäynnin julmuudesta pikemminkin kuin kaunistetun 'fantasiaelokuva' -version.
Ilmeisesti soturi ei taistele yksin, joten ensimmäinen tehtäväni oli antaa hänelle joitain kumppaneita, mutta vain seuralaisia, jotka olisivat olleet hänen kanssaan mytologisesti nykyaikaisia. Esimerkiksi Hercules ja Achilles eivät olleet järkeviä yhdistää, koska he olivat eri sukupolvia. Joten, lukuun ottamatta keksitty Meneus, kaikki muut Herculesin bändin hahmot ovat todellisia legendaarisia hahmoja, jotka olisivat olleet samanaikaisesti elossa ja joiden persoonallisuudet perustuvat suurelta osin siihen, mitä tiedämme heistä alkuperäisistä tarinoistaan .
pizza port swamis ipa
Seuraava päätös oli, että mytologisempien näkökohtien välttämiseksi helpoin tapa oli viedä Hercules ja hänen sotajoukkonsa Kreikasta. Koska halusimme tarinalle tumman, tunnelmallisen tunnelman, barbaari Traakia oli ilmeinen paikka toiminnan asettamiseksi. Ja sitten, saatuaan perusaineet, oli melkein tapaus antaa heidän hauduttaa pari viikkoa. En ole joku, joka keksii pikakertomuksia, tein outoa nuottia ideoiden tullessa minulle melko usein ollessani puoli hereillä sängyssä, kunnes koko asia vain kasvoi yhdessä luonnollisesti. Käytin samaa menetelmää toisen sarjan hahmotelmassa, vaikka se vaati hieman enemmän tutkimusta, koska se on asetettu muinaisessa Egyptissä, ja olen vähemmän perehtynyt siihen kuin kreikkalaisen maailman.
Kun useimmat ihmiset ajattelevat mytologiatutkimusta, paikka, josta he alkavat, on Edith Hamiltonin '' mytologia ''. Mitä kirjoja pidit parhaimpana tietolähteenä?
En ole koskaan nähnyt Edith Hamiltonin kirjaa, mutta modernit uudelleenkirjoitukset eivät ole koskaan kiinnostaneet minua. Minulla on valtava kirjasto tällaista materiaalia, ja vuosien varrella olen lukenut käytännössä kaiken alkuperäisen lähdeaineiston käännöksessä, kuten Homeroksen, Hesiodoksen, Apollodoruksen, Apolloniuksen ja niin edelleen, mukaan lukien monet todella hämärät runoilijat. Tiedän, että se kuulostaa hirvittävän vaikealta, mutta sellaisia juttuja luin viihteeksi. Olen kirjoittanut muutama tietokirjallisuuskappale myös tällä alalla, joten suurin osa tästä materiaalista on joka tapauksessa pääni. Kun halusin saada pikaviitteitä asioiden tarkistamiseksi tarinaa rakentaessani, käytin historialliseen taustaan yleensä 'Oxfordin klassista sanakirjaa' ja hahmoihin ja tarinaelementteihin Pierre Grimalin 'Klassisen mytologian sanakirjaa'.
1950-luvun Hollywoodin ansiosta pronssikaudella on vakiintunut visuaalinen muoto. Kuinka varmistit, että Hercules: Traakian sodat eivät vain toista näitä vapauksia?
Jälleen tämä on sellainen asia, josta olen joka tapauksessa lukenut paljon. Jos aiot vakavasti päästä myytteihin, sinulla on oltava jonkinlainen käsitys myös sosiaalisesta ja historiallisesta tilanteesta. Minulla oli jo pääni kuva siitä, miltä pronssikauden Kreikan pitäisi näyttää. Sitten oli kyse viitekuvien löytämisestä taiteilijoille joko skannaamalla kirjoista tai etsimällä mitä halusin verkosta, ja kirjoittamalla hyvin yksityiskohtaisen käsikirjoituksen. Se ei aina toiminut. Joissakin mytologisissa takaisinkohtauksissa he liukastuivat parittomaan temppeliarkkitehtuuriin, jota ei olisi ollut olemassa vasta noin 700 vuotta myöhemmin, mutta voit odottaa vain niin paljon aitoutta. Ja tietysti suurin osa tarinasta on asetettu Traakiaan, josta tiedetään hyvin vähän, joten se antoi meille enemmän vapaat kädet.
Korostus Herculesista yksinäisenä hahmona erottaa tämän sarjan muista modernista esityksistä. Teitkö tämän päätöksen kertomuksen vai realismin vai molempien yhdistelmän vuoksi?
Luultavasti molemmille, vaikka en ole varma, että kaikki oli tietoinen päätös, koska minulla on taipumus olla enemmän vaistoja kuin analyyttisiä kirjoittajia. Mielestäni se tulee periaatteessa siihen, että halusin, niin paljon kuin mahdollista, kohdella Herculesia todellisena henkilönä, pikemminkin kuin jonkinlaisena supersankarina, joka on genre, jota inhoan ja joka onneksi olen aina onnistunut vältä kirjoittamista. Todellisia ihmisiä ympäröivät tietysti muut ihmiset, mikä antaa sinulle paljon suuremman mahdollisuuden hahmojen kehittämiseen, jos he ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Herculesilla on ollut viimeisten 50 vuoden aikana lukemattomia sovituksia sarjakuvissa, elokuvissa ja televisiossa. Vaikuttiko jokin näistä sinuun? Onko viittauksia Herculesiin New Yorkissa sattumalta?
jotain olutta
Ei ja ei. Näin lapsena ollessani italialaiset Steve Reeves Hercules -elokuvat, jotka näyttävät hyvältä 10-vuotiaana ja joilla on se etu, että riippumatta siitä, kuinka hamyiset he ovat, he näyttävät tarinan suoraan. Mutta heillä on täysin erilainen tunne kuin sellaisella synkällä fatalismilla, jonka tuon tarinaan. Mitä tulee muihin mainitsemiin juttuihin, pelkään, että ne ohittivat minut. Luovuin television katselemisesta ja sarjakuvien lukemisesta kauan sitten, ja viimeiset 35 vuotta olen katsonut vain muuta kuin itämaisia elokuvia. En ole koskaan nähnyt Herculesia New Yorkissa, eikä minulla ole aavistustakaan, mistä siinä on kyse; vaikka koko konsepti kuulostaa kammottavalta ja minun pitäisi ajatella, että sillä ei ole merkitystä tarinalleni, joka on kokonaan asetettu 1200-luvulle eKr. Kaiken tämän lisäksi, en todellakaan halua kirjoittaa Hercules-tarinaa, johon muinainen aineisto lukuun ottamatta vaikutti, koska haluan sen olevan minun tarina ja mahdollisimman omaperäinen.
Amerikkalaisilla sarjakuvalehdillä on perinteisesti, aivan kuten amerikkalaisilla elokuvilla, lopulta optimistinen johtopäätös - tai ainakin pitkä optimistinen hetki. Ei tunnu siltä, että menisit tähän tunnelmaan Herkules: Traakian sodat. Oletko nähnyt sarjakuvayleisön vastaanottavaisempaa synkemmistä kertomuksista vuosien varrella?
Otetaan ensin kysymyksen toinen osa: kyllä, mielestäni yleisö on nykyään vastaanottavaisempi synkemmille kertomuksille, varsinkin kun liiketoiminta siirtyi suoramyyntimarkkinoille. Mitä tulee perinteisiin pirteisiin hetkiin tai johtopäätöksiin, haluamatta antaa mitään pois, koska tarina ei ole vielä valmis: ei, en tee 'sydäntä lämmittävää Walt Disneyn hyvän materiaalin'. Tämä johtuu osittain siitä, että olen kotoisin brittiläisestä sarjakuvaperinteestä, jolla on todennäköisesti vaikeampaa reunaa kuin amerikkalaisella; osittain siksi, että tarkoitin tarinan olevan meditaatiota väistämättömästä kohtalosta; ja osittain siksi, että kun aloitin tarinan, olin erittäin vihainen Irakin sodasta (ja pysyn sellaisena tähän päivään asti), jossa vapautumisen nimissä satatuhatta viattomia siviilejä tapettiin. Ensimmäisen sarjan eri osissa on vinosti viittauksia Irakiin, ja halusin todella kuvata sodan jotain kauheaa, veristä ja ehdottomasti epäromanttista. Joten ei, Hercules ei pääty naimisiin ja elää onnellisena.
Olet työskennellyt sarjakuvien parissa jo neljännesvuosisadan ajan. Mikä on suurin muutos, jonka olet nähnyt alalla aloittaessasi?
kuinka paljon alkoholia on luonnollisessa jäässä
Itse asiassa se on ollut yli 40 vuotta. Aloin tehdä toimitustyötä Odhams Pressin vuonna 1967 julkaisemassa Power Comics Groupissa ja menin freelance-palvelukseen vuonna 1972, vaikka muutama vuosi 1990-luvulla käytettiin kirjoittamiseen ja muokkaamiseen Fortean Times -lehdessä pikemminkin kuin sarjakuvien parissa. On selvää, että muutoksia on tapahtunut hirvittävän paljon, mutta on vaikea sanoa, mikä on suurin.
Liiketoiminnan aikana olen nähnyt brittiläisen sarjakuvateollisuuden virtuaalisen tuhoamisen. Kun aloitin, siellä oli Odhams, Fleetway ja DC Thomson, joilla kaikilla on omat laajat viikoittaiset sarjakuvat, sekä muutama riippumaton kuten Thorpe & Porter ja myöhemmin Quality Comics ja Marvel UK. Nyt on vähän enemmän kuin '2000 jKr.' Samaan aikaan sekä Isossa-Britanniassa että Yhdysvalloissa jakelu on siirtynyt pääasiassa lehtikioskista suoramyyntiin. Sarjakuvakoodiviranomainen on poissa, vaikkakin jakelijoilla on rehellisesti sanottuna sallittu, että se tuskin vaikuttaa vaikuttavan valtavirran sarjakuviin.
Mitä tulee alaan työskentelyyn - kun aloitin, ei ollut sellaisia asioita kuin sopimukset tai tekijänoikeudet. Ainakin Isossa-Britanniassa tämä tapahtui vasta 1980-luvun alussa, kun teimme Warrioria laadukkaiden sarjakuvien parissa. Ennen sitä teit vain töitä, otit (säälittävän pienen) palkkasi, ja kustantaja omisti kaiken suoraan. Myöskään luojaluottoja ei ollut. Huomaa, että kun jotkut egot koputtavat liiketoimintaa näinä päivinä, se ei ehkä ole ollut huono asia. Joten olen rikkonut kahleet tällä tavoin, olen hämmästynyt siitä, että niin monet ihmiset näyttävät haluavan laittaa ketjut takaisin päälle allekirjoittamalla yksinoikeussopimuksia. Minulle freelance-elämän koko ydin on se, että sinulla on useita mahdollisuuksia levittää kykyjäsi ja tehdä erilaisia asioita eri kustantajille. Ja jos se tarkoittaa, että et tiedä, mistä seuraava palkkasi tulee, kun olet lopettanut nykyisen sarjan, niin se on seikkailu. Se pitää sinut varpaillasi sen sijaan, että pysähtyisit turvallisessa työssä, joka tuottaa idioottista supersankaria kuukausittain.
Olet työskennellyt monissa erilaisissa sarjakuvayhtiöissä. Kuinka olet löytänyt kokemuksen Radicalista?
Se on melkein kuin työskentelisi muissa yrityksissä. En ole riippuvainen toimituksista, istun vain kotona ja kirjoitan juttujani, ja kommunikoimme pääasiassa sähköpostitse, joten ei olisi paljon eroa, olivatko toimistot Lontoossa vai Kaliforniassa. Kuten aina, sinulla on ollut tavanomaisia hampaidenhäiriöitä, joita saat, kun olet asettumassa työskentelemään uudessa yrityksessä, mutta ne näyttävät olevan selvitetty, ja olen tarpeeksi onnellinen voidessani rekisteröityä toiseen sarjaan Herkules. Pääasiassa olen kuitenkin paljon onnellisempi työskennellessäni pienessä yrityksessä kuin valtava ryhmittymä. Henkilökohtaista osallistumista on paljon enemmän, sinusta tuntuu, että työsi arvostetaan enemmän, ja jos jotain on ratkaistava, voit puhua suoraan ihmisille sen sijaan, että tuntisit olevasi kasvojen johtohenkilöstön mielivaltaisten päätösten uhri jossakin muussa osa yritystä. Ja kaiken muun lisäksi nykyiset henkilökohtaiset olosuhteeni tarkoittavat, että en pysty tuottamaan työtä kovin nopeasti. Radical on valmis maksamaan siitä hyvityksen, mikä epäilemättä tapahtuisi yhdessä suurissa yrityksissä.
Hercules-elokuvasi versio julkaistiin. Onko tämä ensimmäinen kokemuksesi mukautettu näytölle?
Itse asiassa se ei ole minulle toistaiseksi paljon kokemusta, koska tiedän tästä vähän enemmän kuin mitä löytyy Radical-verkkosivustolta! Olen kuitenkin varma, että kaikki haluavat elokuvan olevan melko läheinen sovitus sarjakuvasta, mikä sopii minulle. Mutta vastaus kysymykseesi on kyllä ja ei. Kyllä, se on ensimmäinen kerta, kun kukaan haluaa tehdä laajamittaisen elokuvan työni perusteella. Toisaalta huomasin äskettäin, että amatööriasu soitti Muutetut näkymät olin tehnyt puolen tunnin tietokoneanimaation Abslom Daak, Dalek-Killer -tarina, jonka kirjoitin 30 vuotta sitten Dr Who Weekly -lehdelle, joka, ellei se ole aivan teknisesti yhtä suuri kuin iso studiotuotanto, on silti erittäin vaikuttava - jo vain sen poikkeuksellisen uskollisuuden vuoksi alkuperäiseen käsikirjoitukseen ja siihen, että kaikki on tehty rakkauden eikä rahan takia. He aloittavat parhaillaan jatko-osan, 'Star Tigers', animoinnin täydellä siunauksellani, enkä voi odottaa nähdäkseni lopputulosta.
Häiritseekö se sinua, ihmisiä, joiden oletetaan olevan sukua Alan Moorelle?
Ei, se ei häiritse minua pienintäkään. Alan on ollut läheisin ystäväni 40 vuoden ajan, ja tunnemme toisemme teini-iästä asti. Teemme yhteistyötä silloin tällöin, ja kun emme tee niin, keskustelemme aina erilaisista projekteistamme. Tällaisessa suhteessa ei ole yllättävää, että ihmiset hämmentyvät. Itse asiassa sinun pitäisi todennäköisesti kysyä, häiritseekö se häntä , ihmiset ajattelevat, että hän on sukua vanhaan bozoon Minä!
